Ennen perjantain lomautusta taistelijat laitettiin vielä juoksemaan cooperin testi, eli tuo armoitettu 12 minuutin piina jolla saa tehokkaasti tiristettyä eritteitä ulos molemmista päistä.
Me riehumisesta vapautetut sotilaat jätettiin sitten urheiluhallin eteiseen istumaan ja odottamaan että muut selviävät koitoksestaan, tunnelma oli katossa kuten kuvasta näkyy.


 

Voi kyrpä miten kivulias päivä. Tämä vitun polvi on tulehtunut enkä tiedä miten päin eläisi sen kanssa. Yritys kova olla pirteä, särmä ja positiivinen mutta välillä ei tiedä miten päin olisi. Elo on yhtä hylsyillä tanssimista tällä hetkellä.

Näin neljän viikon taistelun jälkeen voisi vetää jonkinlaisen yhteenvedon opituista asioista. No tietysti on harrastettu jos jonkinmoista aseellista toimintaa ja taistelukoulutusta. Mutta silti päälimmäisenä mieleen nousee seuraavat tekemäni havainnot: On yllättävää MITEN MONI -Ei peseydy riittävän usein. Tarvitaanko siihen todella pari natsaa sen henkilön kaulukseen joka komentaa suihkuun, jotta henkilö älyää peseytyä. Pitäisikö kotiäitien jo kasvatusvaiheessa nitoa pari niittiä sarkamekkonsa kaulukseen jotta teinipojat kiltisti huuhtoisivat ödoorit pois kainaloista. Muutenkin henkilökohtainen hygienia on joillain aivan hukassa. Tiedän jo muutamia tyyppejä joiden taakse ei kannata jonossa joutua, koska tällä 153cm vartalolla nenä joutuu liian lähelle kyseisen henkilön persettä jota verhoaa liian kauan vaihtamatta olleet kalsarit. MITEN MONI -ei erota vasenta oikeasta. Tämä kuulostaa ehkä uskomattomalta mutta totta se on,vielä 17v+ ikäisenä joillekin tämä voi olla hieman epäselvä asia. Yksikin seksistinen liikennevitsi koskien naisten ajotaitoja tällaisen henkilön suusta niin minä teen taikoja. Nyrkillä. MITEN MONELLA -on arpia päässä. Kun karvat ajellaan kuupasta niin alta näyttää paljastuvan vaikka mitä. Monia on näköjään hakattu pienenä päähän, mutta suurinta osaa ei mielestäni riittävästi. MITEN MONI -pieree innolla suljetuissa tiloissa. Tiedän että paskateema elää tässä blogissa vahvana, mutta elämän kuona kaikissa muodoissaan on varusmiehen arkea parhaimmillaan/pahimmillaan. Mutta kysynkin millä saataisiin hieman vieraskoreutta varusmiesten ryppyreikiin? Armeijassa on päivittäin tilanteita joissa tungetaan 5x enemmän ihmisiä tilaan johon ei tulisi mieleenkään survoa siviilejä vastaavaa määrää. Sellaisessa sumpussa kun nämä paskamestarit, joilla on ilmeisesti separaattori ruoansulatuselimistön tilalla, päästävät ilokaasut ilmoille niin suojeluhälytystä tekisi mieli huutaa. Siinä kovempikin karju pidättää henkeä kun muutamat päättävät hieman jakaa sisimpiä tunnelmiaan lähimmäistensä sierainten kanssa. Ehkä varusmiehille pitäisi jakaa pihkatappi jota olisi pakko käyttää joukkokokoontumisissa. Semmottis mä va taas aittelin,ei mul tänäyönä sit muuta.

Vittu. Eilen alkoi 3 päivän leiri marssilla leiripaikalle. Luulin tämän aiemmin hajonneen jalkani parantuneen jo täysin, kun normaalisti liikkuessa se toimi vallan mainiosti. Mutta jo marssin alkuvaiheessa alkoi polvea särkeä niin perkeleesti ja parin tunnin jälkeen koko jalan yläosa oli aivan tulessa. Yritin painaa silti menemään mutta vääjämättä aloin pudota porukasta. Olisi pitänyt ilmoittaa oman ryhmän alikessulle etten pysy mukana, mutta en kuolemaksenikaan pystynyt kiihdyttämään vauhtia jotta olisin saanut hänet kiinni n. 100m päästä. Lopulta toinen alikessu sanoi että nyt alkaa kulkeminen olla jo sen näköistä että eiköhän keskeytetä homma. Laittoivat ramman perässä seuranneeseen autoon ja siitä veksiin (lääkäri). No ei tarina siihen pääty.. Tämä veksistä jalkaan saamani lääke Arcoxia aiheuttaa näköjään sen että oksennan kaiken mitä syön. Eli mikäs tässä synttäreitä viettäessä, jalka muusina ja oksentaen.

...kun vastassa oli tämän näköinen parisänky...